Kuusi teesiä tekoälystä kunnille ja hyvinvointialueille
Mitä kunnissa ja hyvinvointialueilla pitäisi työntekijöiden, johtajien ja päättäjien ajatella tekoälystä? Mediassa tekoälystä kohistaan jatkuvasti, mutta mikä todellisuudessa on muuttunut tai muuttumassa? Esitämme kuusi teesiä:
1) Tekoäly on laaja yleiskäsite
Tekoälyllä tarkoitetaan yleisesti teknologioita, jotka jäljittelevät ihmisten kyvykkyyksiä. Tutuin muoto on generatiivinen tekoäly, joka tuottaa tekstiä, kuvia ja muuta sisältöä, kuten ChatGPT ja Copilot.
Tekoäly voi myös ennakoida tulevia tapahtumia, kuten sairaalajonoja tai palvelutarpeita, suositella toimenpiteitä ja optimoida resurssien käyttöä.
Kehittyneemmät agenttiset järjestelmät kykenevät jo toimimaan itsenäisesti ihmisen puolesta. Robotit ja älylaitteet puolestaan tuovat tekoälyä fyysiseen ympäristöön.
2) Tekoäly on osa digitalisaatiokehityksen jatkumoa
Tekoäly on uusin ja erityisen kiinnostava vaihe julkisen palvelutuotannon yli 30 vuotta jatkuneessa digitalisaatiokehityksessä.
Kestävyysvajetta tekoäly ei ratkaise, mutta asiantuntijatyön tukiälynä se toimii jo laajasti.
Ilman digitalisaatiota ja tekoälyä kuntien ja hyvinvointialueiden on vaikea selvitä lakivelvoitteistaan niukkojen resurssien ja kasvavien palvelutarpeiden paineessa.
Kolme keskeistä ajuria lähitulevaisuudessa ovat säästöpotentiaali, ammattilaisten työn tukeminen ja palveluiden laadun ja saatavuuden parantaminen. Myös tekoälyn hyödyntämättä jättämisellä on nykyisin hintansa.
3) Tekoäly muuttaa työtä
Tekoäly on jo muuttanut ammattilaisen työtä. Googlettamisen sijaan kysymme neuvoa ChatGPT:ltä tai Copilotilta. Viestintä tekee tiedotteita Claudella. Henkilöstöhallinto hyödyntää oppimisympäristöjen tekoälytoiminnallisuuksia. Rakennusluvittajat saavat tukea teknisiin ongelmiin. Kaavoittajat tiivistävät kerättyä kuntalaispalautetta. Opettajat luovat sisältöjä Googlen NotebookLM:llä. Kotihoidossa tekoälyapuhoitaja hälyttää kaatumis- ja kuivumisriskeistä. Lääkärit kirjaavat tehokkaammin tekoälyehdotusten ansiosta. Lastensuojelussa tekoäly tekee summauksia asiakashistoriasta tai toimii reaaliaikaisena tulkkina.
Yhteistä näille käyttötapauksille on, että tekoälyä käytetään apuna jonkin tai joidenkin työtehtävien suorittamiseen. Nykymuodossaan tekoäly harvoin korvaa työntekijöitä tai kokonaisia töitä. Sen sijaan se muuttaa työtä ja työn tekemistä.
Tekoäly voi vaikuttaa työhön myös epäsuorasti. Oppilaitoksessa joudutaan miettimään, miten opettaa ja opiskella onnistuneesti, kun tehtävät voi antaa myös tekoälyn suoritettavaksi. Vapaa- ajallaan ihmiset viettävät paljon aikaa tekoälyn ja pitkälle kehitettyjen algoritmien ohjaamilla
alustoilla, somessa, suoratoistopalveluissa, pelimaailmoissa ja käy keskustelua tekoälyn kanssa. Se kaikki syrjäyttää muunlaista tekemistä. Ja esimerkiksi nuorisotyössä on mentävä sinne, missä nuoret ovat, siis myös digimaailmaan.
Työ muuttuu monesta syystä. Tekoäly on niistä yksi. Sen kanssa pärjää kysymällä relevantteja kysymyksiä ja arvioimalla tuotoksia oman ammattitaidon ja kontekstituntemuksen valossa. Jatkossakin kysymys on siitä, mitä arvokasta ja merkityksellistä tekoäly ja ihminen yhdessä voivat saada aikaan.
4) Markkinoilla on paljon ylilupaavia ratkaisuja
Monet tekoälytuotteet ovat keskeneräisiä, puutteellisesti testattuja ja vaikeakäyttöisiä. Kielimallien vastaukset ovat ajoittain täysin hakoteillä.
Silti päättäjiä on peloteltu tekoälytsunameilla, agenttien vallankumouksilla ja 10X-tuottavuusloikilla. Potentiaalia on paljon, mutta tekoäly edellyttää muutakin kuin pelkkää atk:ta: teknologian, työntekijöiden, tiimien, organisaatioiden ja sidosryhmien yhteispeliä. Tekoälyjuna on vasta lähdössä asemalta.
Moni kunta ja hyvinvointialue onkin valinnut odottavan strategian. Katsotaan, mihin muiden tekemät investoinnit todella tuovat hyötyjä. Julkistalouden niukkuuden aikana se on ymmärrettävää, mutta Suomi tarvitsee myös edelläkävijöitä.
5) Ilmassa on kuplan tuntua
Tuottavuushyötyjä ei monissa tutkimuksissa ole tavoitettu odotetulla tavalla. Vain pieni osa tekoälyprojekteista skaalautuu käyttöönotosta organisaatiotason vaikuttavuuteen.
Teknologiaosakkeet ovat nousukiidossa. Sosiaalisessa mediassa hypetetään agentteja, jotka todellisuudessa eivät suoriudu edes perustoiminnoista ja sisältävät vakavia tietoturvaongelmia.
Tekoälypuheiden ja varsinaisen tekemisen välillä ammottaa merkittävä kuilu. Terveen realismin mutta myös uteliaisuuden, kokeilujen ja suunnitelmallisuuden aika on nyt.
6) Tekoäly on kaikkien asia ja edellyttää yhteistyötä
Tekoäly koskettaa jo nyt kaikkia kunnissa ja hyvinvointialueilla, oli roolisi työntekijä, päättäjä, asiakas, potilas tai kuntalainen.
Johto ja päättäjät määrittävät suuntaviivat ja resurssoinnin. Mutta avainasemassa on palvelutoiminta, tietohallinto, viestintä ja henkilöstöpalvelut.
Yksittäisen työntekijän kannalta ratkaisevaa on, kokeeko hän tekoälyn tuovan konkreettisia hyötyjä omaan työhönsä, onko oppiminen hallittavissa ja onko osaamiskuilu kohtuullinen. Onnistunut hyödyntäminen edellyttää lisäksi teknistä, sosiaalista ja normatiivista tukea työnantajaorganisaatioilta. Työntekijöiltä tarvitaan rohkeutta ja kiinnostusta uuden oppimiseen.
Yhteisille pelisäännöille on tarvetta. Toimivat ratkaisut on tunnistettava, edelläkävijätyöntekijät valjastettava muutosagenteiksi ja muilta organisaatioilta opittava ja tehtävä yhteishankintoja.
Yhteistyötä tarvitaan yli organisaatiorajojen. Valtionhallinnolta odotetaan kevyempää ja selkeämpää sääntelyä, yhteisiä ohjeistuksia, rahoitusta ja kansallisia ratkaisuja ja tulkintoja, jotka helpottavat kuntien ja hyvinvointialueiden arkea. Yrityksiltä odotetaan paremmin julkiseen palvelutuotantoon sopivia, testattuja ja käyttäjäystävällisiä tuotteita. Tutkimuslaitoksilta tarvitaan riippumatonta arviointia siitä, mitkä ratkaisut todella toimivat ja millä edellytyksillä. Kuntien ja hyvinvointialueiden kokeilutuloksia tulee jakaa. Tekoälypyörää ei kannata jokaisen organisaation keksiä uudelleen.
Yksikään organisaatio tai työntekijä ei selviä tästä digimuutoksesta yksin.
Jarmo Pulkkinen
Tutkija (HTT), Web Fellows Oy
jarmo.pulkkinen@webfellows.fi
Asiantuntija ja tutkija Jarmo Pulkkinen on erikoistunut kuntien ja hyvinvointialueiden palvelutuotannon digitalisaation tutkimiseen. Hän on kirjoittanut aiheesta seitsemän vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia. Pulkkisen väitöskirja käsittelee työntekijöiden digitaalisten valmiuksien mahdollistamista kunnissa. 25 vuoden työurallaan hän on ollut toteuttamassa yli 300 digiprojektia. LinkedIn: https://www.linkedin.com/in/jarmopulkkinen/
Niilo Hakonen
Johtava työelämän kehittämisen asiantuntija, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT
niilo.hakonen@kt.fi
