Kaatumisen ehkäisyn toimintamalli neurologisella vuodeosastolla

Mitä lähdettiin tekemään ja miksi?

Kaatumisen ehkäisyn toimintamalli ja siihen liittyvä FRAT-arviointi ovat olleet Pirkanmaan hyvinvointialueen sairaalapalveluissa käytössä vuodesta 2021, mutta mallin hyödyntäminen käytännössä edellytti yksikkökohtaista kehittämistyötä riskinarvioinnin, kirjaamisen ja moniammatillisen tiedonkulun yhdenmukaistamiseksi. Kehittämistyön tavoitteena oli vakiinnuttaa näyttöön perustuvat kaatumisen ehkäisyn käytännöt ja tehostaa moniammatillista yhteistyötä Tampereen yliopistollisen sairaalan neurologian vuodeosastolla potilasturvallisuuden vahvistamiseksi.

Miten idea kehittämisestä syntyi?
Idea syntyi suoraan käytännön tarpeesta, kun tilastoissa todettiin kaatumisten määrän kasvu. Nykytilan kartoituksessa tunnistettiin myös, että hajanaiset ja epäyhtenäiset kirjaamiskäytännöt vaikeuttivat moniammatillista tiedonkulkua.

Millaisia tavoitteita asetettiin?
Tavoitteena oli kehittää systemaattista kaatumisten ehkäisyä sairaalaympäristössä tiedolla johtamisen keinoin. Erityisinä tavoitteina olivat kaatumisriskiä koskevan tiedonkulun ja kirjaamisen yhtenäistäminen, moniammatillisen yhteistyön tehostaminen sekä kohdeyksikön turvallisuuskulttuurin ja ennakoivan riskienhallinnan vahvistaminen. Mitä tehtiin tavoitteen saavuttamiseksi ja kehittämisen konkreettiset vaiheet?
Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksena neljässä syklissä.:

1)Nykytilan kartoitus: Osaston tilanteen analysointi yhteiskehittämisen työpajassa SWOT-menetelmällä.
2) Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus: Näyttöön perustuvien tiedonkulun käytäntöjen ja organisatoristen tekijöiden kartoittaminen.
3) Kehittämissuunnitelma ja pilotointi: Luotiin kehittämissuunnitelma ja pilotoitiin standardoitua, näkyvää kaatumisriskimerkintää potilastietojärjestelmässä. 4) Implementointisuunnitelma: Laadittiin Ottawa-malliin (OMRU) pohjautuva jatkosuunnitelma käytäntöjen jalkauttamiseksi.

Mitä kehitettiin?
Kehitettiin räätälöity toimintamalli, työprosesseja ja työn tekemisen tapoja. Keskeisimpiä konkretisoituja ratkaisuja olivat standardoitu ja visuaalisesti näkyvä kaatumisriskimerkintä potilastietojärjestelmässä, moniammatillinen kirjaamisen toimintamalli sekä riskitietoon perustuvat ehkäisevät toimenpiteet kaatumisriskissä oleville potilaille.

Ketkä olivat mukana kehittämässä?
Kehittämiseen osallistuivat johto (työelämän ohjaajana arviointiylihoitaja), moniammatillinen henkilöstö (sairaanhoitajat, fysioterapeutit, lääkäri ja farmaseutti) sekä opinnäytetyöntekijä projektipäällikkönä. Koko osaston henkilökunta osallistui pilotointiin ja kehittämissuunnitelman käytäntöön viemiseen.

Millaisia uusia työvälineitä tai toimintamalleja otettiin käyttöön?
Käyttöön otettiin potilastietojärjestelmään integroitu standardoitu kaatumisriskimerkintä ja siihen kytketty moniammatillinen kirjaamiskäytäntö.

Oliko ulkopuolista rahoitusta tai asiantuntija-apua vai tehtiinkö omin voimin?
Kehittämishanke toteutettiin omin voimin osana opinnäytetyötä ja organisaation omaa toimintaa ilman erillistä ulkopuolista rahoitusta tai ulkopuolisia maksullisia asiantuntijoita. Mitä tuloksia, hyötyjä ja vaikutuksia kehittämisellä saatiin aikaan?

Kehittämistyön tuloksena syntyi näyttöön perustuva, yksikölle räätälöity kaatumisen ehkäisyn toimintamalli. Kehittämisen tuloksena kaatumisriskin arvioinnin kattavuus on kohdeyksikössä parantunut merkittävästi ja strukturoitu riskinarviointi on juurtumassa osaksi päivittäistä hoitotyötä.

Rakenteellisesti selkeä ja standardoitu riskitieto mahdollistaa jaetun tilannetietoisuuden ja ohjaa eri ammattiryhmiä ennakoiviin interventioihin omien erityisosaamisalueidensa mukaisesti. Henkilöstön kliininen arviointikyky kaatumisriskin tunnistamisessa on vahvistunut, potilaiden ja omaisten kaatumisriskitietoisuus on lisääntynyt ja ennaltaehkäisevä toiminta vahvistunut.

Henkilöstön aktiivinen rooli kehittämisessä on kasvattanut sitoutumista ja vahvistanut moniammatillista yhteistyökulttuuria.

Kaatumistapaturmat pidentävät hoitojaksoja ja aiheuttavat merkittäviä inhimillisiä ja taloudellisia seurauksia, minkä vuoksi kehittämistyöllä on laaja potilasturvallisuudellinen merkitys. Vaikutusta kaatumisten määrälliseen esiintyvyyteen ei tässä vaiheessa voida vielä luotettavasti arvioida, mutta systemaattisempi arviointi ja kirjaaminen luovat edellytykset vaikuttavuuden numeeriselle seurannalle jatkossa. Jatkuva seuranta ja reaaliaikainen potilasturvallisuusdata mahdollistavat poikkeamiin reagoimisen ja toimintamallin jatkuvan kehittämisen.

Mikä uudistui, muuttui tai parantui?
Palvelujen laatu ja potilasturvallisuus: Ennakoiva riskienhallinta tehostui, kun kaatumisriskissä olevat potilaat tunnistetaan aiempaa nopeammin ja yhtenäisemmin.
Työ- ja toimintatavat: Kirjaamiskäytännöt selkeytyivät ja epäyhtenäisestä kirjaamisesta siirryttiin moniammatillisesti jaettuun tietoon.

Henkilöstön osaaminen ja turvallisuuskulttuuri: Prosessi vahvisti osaston kehittämismyönteistä ilmapiiriä, lisäsi henkilöstön osallisuutta potilasturvallisuustyöhön sekä syvensi yhteisymmärrystä riskienhallinnasta.

Taloudelliset säästöt: Standardoitu ennaltaehkäisy ja kaatumisvahinkojen vähentäminen ehkäisevät kaatumisista aiheutuvia lisähoitopäiviä ja jatkohoitokustannuksia.

Toimialat

Toiminnot

Teemat