Varautuminen ei ole vain poikkeusoloja koskevia suunnitelmia tai harvoin esiin otettavia ohjeita. Kunta-alalla varautuminen kytkeytyy yhä tiiviimmin arjen johtamiseen, työhyvinvointiin ja siihen, miten organisaatiot kykenevät uudistumaan epävarmuuden keskellä. Tätä kokonaisuutta tarkasteltiin kunta-alan kehittämisjaoksen kokouksessa 17.4.2026. Keskusteluissa korostuivat henkilöstön rooli, yhteistyön merkitys ja työpaikkojen resilienssi.
Varautuminen koskettaa koko organisaatiota
Lainsäädäntö ohjaa kuntien varautumista entistä vahvemmin. Pelastuslaki, valmiuslaki ja niiden uudistukset määrittelevät kuntien vastuuta häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, mutta käytännössä varautuminen tapahtuu työpaikoilla. Kehittämisjaoksessa todettiin, että varautuminen on aina lähtökohtaisesti työnantajan vastuulla, mutta se edellyttää myös koko henkilöstön osallistumista ja ymmärrystä.
Keskusteluissa nousi esiin monessa organisaatiossa tuttu havainto: suunnitelmia ja toimintamalleja on olemassa, mutta tieto ei aina tavoita arjen työtä tekevää henkilöstöä. Tämä kuilu voi heikentää luottamusta ja lisätä epävarmuutta tilanteissa, joissa juuri selkeys ja yhteinen ymmärrys ovat ratkaisevia. Varautuminen ei vahvista organisaatiota, ellei henkilöstö tiedä, mitä se tarkoittaa omassa työssä ja omassa roolissa.
Resilienssi tuo varautumiseen inhimillisen näkökulman
Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Miira Heiniö tarkasteli kehittämisjaoksessa varautumista resilienssin näkökulmasta. Resilienssi tarkoittaa työpaikan kykyä ennakoida, selviytyä häiriötilanteista, sopeutua muutoksiin ja jatkaa toimintaa sekä oppia kokemuksista. Heiniön mukaan resilienssi ei synny yksittäisten ihmisten sitkeydestä, vaan rakenteista, johtamisesta ja yhteistyöstä.
– Organisaation resilienssi ei ole sama asia kuin yksilön jaksaminen. Kyse on siitä, miten työ on järjestetty, miten päätöksiä tehdään ja miten ihmiset voivat luottaa toisiinsa ja johtoon myös epävarmuuden keskellä, Heiniö kuvasi.
Resilientille organisaatiolle ovat tyypillisiä selkeä yhteinen suunta, toimivat rakenteet, psykologinen turvallisuus ja kyky oppia. Kehittämisjaoksen ryhmäkeskusteluissa tunnistettiin, että monilla kunnilla on vahvuuksia esimerkiksi viranomaisyhteistyössä, harjoittelussa ja kriiseistä opituissa toimintatavoissa, ja esimerkiksi koronavuosien kokemukset nousivat esiin useissa puheenvuoroissa.
Harjoiteltu kriisi ei ole turhaa työtä
Yksi kehittämisjaoksen keskeisistä havainnoista oli, että varautuminen kannattaa nähdä osana normaalia toimintaa, ei ylimääräisenä velvoitteena. Harjoitukset, skenaariotyö ja yhteinen pohdinta vahvistavat kykyä toimia myös tilanteissa, joita ei voi täysin ennakoida.
Viime vuosien kriisi- ja häiriötilanteet, kuten korona-aika ja erilaiset työtaistelutilanteet, ovat osoittaneet, että kunnista löytyy muutoskykyä. Samalla ne ovat tehneet näkyväksi henkilöstön tukemisen merkityksen erityisesti pitkäkestoisissa poikkeavissa tilanteissa.
Keskusteluissa nousi esiin myös vähemmän puhuttu näkökulma: toivon ja luottamuksen merkitys. Varautumiseen liittyvä viestintä voi helposti lisätä huolta, ellei sitä tehdä hallitusti ja inhimillisesti. Siksi varautumisen tueksi tarvitaan avointa keskustelua, jossa korostetaan yhteistä tekemistä ja kykyä selvitä yhdessä.
Työsuojelun yhteistoiminta tukee varautumista
Kehittämisjaoksen kokouksessa varautumisen teema kytkeytyi luontevasti uuden työsuojelukauden käynnistämiseen. Työsuojelun yhteistoiminta tarjoaa konkreettisen foorumin, jossa turvallisuutta, työn sujuvuutta ja henkilöstön näkemyksiä voidaan käsitellä yhdessä.
Työsuojelukauden tueksi on tarjolla useita ajankohtaisia tilaisuuksia, kuten Työturvallisuuskeskuksen webinaarisarja työsuojelun yhteistoiminnasta sekä loppukesän Lappeenranta-seminaari. Tapahtumissa on mahdollisuus saada vinkkejä yhteistyön rakentamiseen sekä jakaa hyviä käytäntöjä yli organisaatiorajojen.
Kehittämisjaoksessa nähtiin, että juuri tällaiset kohtaamiset ja keskustelut ovat keskeisiä resilienssin vahvistamisessa. Varautuminen ei ole yksittäinen hanke, vaan jatkuva prosessi, joka edellyttää oppimista, vuoropuhelua ja luottamusta.
Teksti: Ilari Raiski
